Kaikkea sitä joutuukin miettimään

Onhan Neiti F. vähän arka, mutta myös innokas ja vilkas, ja kuitenkin niin älyttömän viisas koira. Neiti F.:n kanssa on opittu käymään sedanin takapenkille vöihin, mutta kun lähdetään liikkeelle, neiti hyppää heti jalkatilaan ja usein nojaa päällään ikkunan kahvaan, jolloin ikkuna aukeaa. Ulos tulee vasta pyynnöstä, nyt sitten harjoitellaan farkun konttia, koska luukku on edelleen niin pelottava. Eläinlääkäri sanoi perustarkastuksessa Neiti F.:n olevan hyvässä kunnossa, vaikka arka olikin ja pyrki kokoajan ovelle. Noh, otti hyvin rokotukset vastaan ja saatiin näin ollen nekin kuntoon. Ihmeteltiin kuitenkin lonkista irtoavaa karvaa ja eläinlääkäri sanoikin, että jos karvan lähtö ei rauhoitu ensimmäisen kuukauden jälkeen niin ruvetaan tutkimaan kilpirauhasta, josko olisi vajaatoimintaa tai muuta, mutta onneksi karvan lähtö rauhottui, ja sekin taisi johtua siitä kun elämän rytmi muuttui ulkotiloista sisätiloihin. Jotain ”lume lääkettä” määräsi myös arkuuteen, käytin kuukauden, mutten huomannut muutosta, joten en hankkinut uutta purkkia. Sinne meni nekin opiskelijan rahat.

Mutta eikös meillä nyt asukin ”pöksyeläin”. Jep, eli juoksut, welcome and hope you don’t stay for long. Löydettiin onneksi suht’ halvalla housut ja sitten törkeällä hinnalla ns. siteitä. Käytin ne 10kpl, jonka jälkeen siirryin halvalla löytyneisiin pikkuhousunsuojiin, tarralla kiinnitettynä tulevat vielä parempaan paikkaan, kuin housuihin tehty sidepaikka, jonka jälkeen ei enää löytynyt vahinkoja matoilta. Neiti F.:kin taitaa tykätä näistä enemmän, koska sidepaikkaan tehty tekonahka taisi tuntua ikävältä. Olipa hauska laittaa pöksyt Neiti F.:lle ensimmäistä kertaa, en tiedä onko sillä ollut koskaan aiemmin pöksyjä, mutta ainakin oli yllättynyt kyseisestä härpäkkeestä. Neiti F. oikein heitätytyi takapuoli edellä lattiaan ja yritti asetella/repiä pöksyjä, mutta totteli heti kieltoa ja tottui niihin nopeasti, mutta oli kyllä vaikeaa pitää pokkaa, kun toinen oli niin hämmentynyt. Ystävä ehdotti myös, että antaisin välillä olla ilman housuja (”jotta saa ilmaa, you know”) ja olihan se mahdollista ensimmäisinä kahtena päivänä, kunnes vuoto muuttui runsaammaksi. Ja mikä käytös! Ryntäilee lenkeillä kaikkien vastaantulevien koirien luo ”neliveto päällä”, vaikka kyseistä käytöstä sain jo vähenemään ennen juoksuja (eikä se silloinkaan ollut noin mahtipontista), mutta ei onneksi käyttäydy sen agressiivisemmin. Onhan se helppo yksittäisen koiran luo rynniä, mutta jos vastaan tulee kolme koiraa, Neiti F. piiloutuu taluttajansa taakse. Sen se on tehnyt kahdesti, kerran kun käytiin kaupungilla kävelemässä (ennen juoksuja) ja kerran äitini kanssa kotitien varrella.

”Odota”, ”istu”, ”maahan”, ”tassu”, ”toinen (tassu)”, ”hyppää”, ”seiso”, ”nosta”, ”väistä”, ”ei”, ”tule”, ”mene”, ”ole hyvä”, ja mitä muita komentoja se osaakaan. Tassut oppi nopeasti ensimmäisten viikkojen aikana ja hyppääminen oli selkeästi jo vanha temppu, en ollut osannut vain pyytää sitä. Pallon kanssa on opittu leikkimään, vaikka aluksi pitikin sitä ihan turhana kapistuksena. Meillä sana ”paikka” onkin ”odota”, mutta tottelee sitä paremmin ja tuntuu ettei ymmärrä koko ”paikka” sanaa. Nyt harjoitellaan kovasti sanaa ”vierellä” tai ”sivulla” aina kun tulee auto, kävelijä, pyöräilijä, toinen koira tai kuka tahansa vastaan, jolle tarvitsee antaa tietä. ”Nätisti” sanaakin olen sanonut, mutten osaa varmuudella sanoa ymmärtääkö Neiti F. sitä, saattaa nimittäin johtua ihan äänen painosta. Myös ”ravista” sanaa ollaan harjoiteltu ulkona, varsinkin näinä sateisina päivinä lenkin jälkeen, kun itse irrottelen kenkiin laitettuja jarrunastoja (tai miksikä niitä sitten kutsutaankaan). Joskus onnistun sanomaan sanan oikeaan aikaan ja joskus se unohtuu sanomatta täysin, eli ollaan molemmat harjoittelu vaiheessa. Olen kyllä miettinyt, että pitäisikö meidän osallistua TOKO:on eli tottelevaisuuskoulutukseen, itse haluaisin, koska tuntuu välillä, etten osaa koiran ”kieltä” yhtä hyvin kuin hevosten (koska niiden kanssa olen 12 vuotiaasta touhunnut) ja kuitenkin haluaisin, mutta luulen Neiti F.:n olevan sen verran viisas, että alkeis-toko kurssi voisi käydä sille tylsäksi pentujen keskellä. Agilitykin olisi hauskaa, mutta tällä hetkellä on pari kaatunutta puuta riittänyt metsälenkeillä siihen.

Facebook:n koirasivut ovat täynnä koiran kakan keräily keskusteluja näin kun kevät tulee, itse en kerää täällä maalla ja Neiti F. osaa niin kauniisti mennä pellolle tai metsään ja ylipäätään pois tieltä tekemään asiansa, että olisi vaikea itse kömpiä samaan paikkaan keräämään kokkareet (jotka raakaruokinnalla saatu aikaan) kastelematta tai sotkematta itseäni, aina kuitenkin katson tarkkaan, ettei toisten pihalle tai ihan tielle tule asiaa ja olen pari kertaa siirtänyt kokkareet kauemmas, ettei olisi toisten harmina, sitä ei taida muut täällä tehdä. Mutta siitä olen samaa mieltä, että minuakin harmittaa enemmän teiden varsilla olevat tölkit, pullot, hampurilaispaperit ja muut roskat. Ja varsinkin tölkit, niitä näkee usein jopa pellolla. Miettisivät nyt että, jos pellolla kylvetään viljaa tai heinää esim. lehmille tai jopa meille, niin ei pellon omistaja pysty näkemään tölkkiä kun ajaa puimurilla tmv yli. Ja mistä ne metallinpalat löytyvät? Joko itse puimurista, eläinten heinistä tai jopa meidän ruuasta ja kyllä niitä löydöksiä löytyy välillä pakkauksista, jolloin lähetetään koko pakkaus valmistajalle takaisin. Myönnän, en itsekään osaa ottaa isompaa pussia mukaan, että keräisin sinne pellolle heitetyt roskat, mutta miksi niitä ylipäätään tarvitsee sitten heitellä. Omassa autossa pidän roskani ja heitän roskiin kun pääsen kotiin, samoin olen neuvonut kanssamatkustajiani.

Mutta niin, aikomuksenihan oli leikkauttaa Neiti F. ennen kuin rupeaisin harrastamaan sen kanssa ja yritin netistä löytää milloin narttu on hyvä leikkauttaa juoksu kiertoa ajatellen. Neitistä löytyy tosi vähän tietoa siihenkään, kuin raakaruokintaankaan. Eräs eläinlääkäriketju neuvoo, että koiran edellisestä kiimasta tulisi olla vähintään 3kk, voidaan kuitenkin leikata myös kiiman aikana, muttei mielellään kiiman jälkeen tai valeraskauden aikana. Eli Neiti F.:n leikkaus siirtyi nyt sitten kesä-heinäkuulle, jolloin taas alkaa ”mätäkausi” ja en mielläni haluaisi leikata omien kesätöiden aikana, kun muutenkin vaikea saada töitä ja ainoat vapaat itselleni tulee luultavasti olemaan viikonloput. Jolloin leikkaus siirtyy taas syksyyn. Ja mites se narttujen kierto menikään, 6-8kk eli Neiti F. pitäisi leikata heti syyskuussa ennen uutta juoksuaikaa. Kaikkea sitä joutuukin miettimään. En varmaan muutoin leikkauttaisi Neiti F.:ää, mutta naapureissa olevat 3 (ehkä) leikkaamatonta urosta voivat käydä liian tuttavallisiksi ja en jaksaisi ruveta pentuetta hoitamaan, kun pentueella voi mahdollisuuksien mukaan oli useampikin isä. Nyt onkin tärkeää, ettei Neiti F. ole yhtään vapaana eikä varsinkaan ilman valvontaa, siksi olen joutunut lenkeillä Neiti F.:ää komentamaan tarkemmin vastaan tulevien koirien kanssa ja metsällä ollaan menty flexin kanssa, onneksi Neiti F. oppi jo kiertämään jos mennään ristiin jonkin puun tai pajun kanssa.

Ehkä se siitä, näihin aikoihin olen joutunut myös siivoaamaan normaalia enemmän. Verilaikut matolta, tippuvia karvoja, ja jopa yhden puklun, kun olikin karva jäänyt kurkkuun kiinni. Vähän rasittaa, mutta toivon senkin rauhoittuvan kun kevät tulee pidemmälle, on se kuitenkin ihana kuunnella ulkona lintujen sirpitystä kun käydään kävelemässä. Ja iso plussa on siitä tullut, että itse olen timmiytynyt tässä lenkkien ohessa ja kevään tulessa toivon Neiti F:n oppivan myös pyörään, jotta päästään pidemmille ja reippaammille lenkeille. Saas nähdä, miten se opetus sitten sujuu. Ensin se takakontti, sitten polkupyörä.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 − 9 =